Todellakin - en ole koskaan aiemmin neulonut villasukkia, mutta nyt vihdoin päätin opetella. Pitkään näiden tekemisessä kesti, kun neuloin näitä aina vain äitin luona, jotta pystyin pyytämään apua, jos tuli stoppi, mutta valmistuivat ne kuitenkin:

Juuri sopivan mittaiset varret, jotta vilkkuvat vähän ruskeiden maihareideni varsien yläpäästä.

Lankana taisi olla joitain omista varastoista löytyneitä Seiskaveikkoja.

Viime vuoden Langaton lokakuu -tempauksen innoittamana punnitsin eilen kaikki lankani ja merkitsin lukeman tuonne sivupalkkiin (yli 18 kiloa, voi apua!). Varmasti sieltä täältä vielä putkahtelee punnitsemattomia keriä, joten älkää ihmetelkö, jos lukema vielä muuttuu. Pidän nyt sitten ainakin tämän vuoden ajan kirjaa siitä, kuinka paljon lankaa kuluu suhteessa sen lisääntymiseen, ja tavoitteena on päästä yhteispainossa mahdollisimman lähelle kymmentä kiloa, jopa sen alle.

Voin kuitenkin jo etukäteen kertoa, että tammikuussa taidan jäädä plussan puolelle, koska minun on pakko käydä ostamassa muutama kerä sitä ihanaa keltaista Isoveljeä, kun sitä vielä kaupoissa on.