On blogin päivittäminenkin taas jäänyt, kun tuntuu, ettei aikaa riitä mihinkään. Ehkä elämä rauhoittuu sitten muuton jälkeen. Tämä väsymys kyllä pitäisi saada kuriin, kun tuntuu, että kaikki vapaa-aika menee nukkuessa. Tänään on ollut siitä erikoinen vapaailta, etten ole nukkunut päikkäreitä. Se oli kyllä ihan tietoinen päätös ja melkein jo lipsahdin siitä kuitenkin.

Koulussa olemme vihdoin alkaneet tehdä ensimmäisiä kunnon vaatteita, ei vain harjoitustöitä. Hihaton vaate on urakkana, ja näin ensimmäisen kunnon työn kunniaksi sen saa tehdä itselle. Minä teen vakosamettimekon, johon tulee napitukset molemmille sivuille. Olen sovitusvaiheessa ja alan huomenna syventää muotolaskoksia, kun mekosta tuli vähän turhan väljä.

Viimeisimpinä harjoitustöinä teimme pikkutytön mekon ja pikkupojan liivin. Liivin kanssa meinasi hermot mennä, toisen taskun esimerkiksi purin muistaakseni neljään kertaan, kun ei koskaan tullut tikkaus sievästi. Chenillepussukka oli kyllä vielä kamalampi. Toisen vetoketjun kiinnittävän ompeleen ratkoin kuusi kertaa. Silloin teki jo mieli lähteä välillä kotiin.

Kotona ja pajallakin olen jotain saanut aikaiseksi, kuvia vain en ole jaksanut vielä napsia. Ehkä keskiviikkona pidämme pajalla kuvauspäivän. Pari yksinkertaista resorivyötäröistä hametta tein itselleni, kun nuo liehuhelmahameeni ovat vähän ikäviä Helsingin tuulisessa syksyssä ja yhden kassinkin ompelin ihanasta omppukankaasta. Eilen teimme myös Annin kanssa yhdessä Outille tuparilahjaksi tikkikankaisen kauppakassin ja yhden kassin tein kirpparilla myytäväksikin, jos nyt taas selviämme sinne pajarahastoa kartuttamaan jossakin välissä.

Säärystimiä olen myös virkkaamassa ja jotkut lapaset kai pitäisi neuloa, kun meinaa sormia paleltaa ja mistään en taas löydä entisiä. En tajua, minulla kuitenkin on ollut niitä varmaan sadat.